Vastuu omasta elämästä

Siitä on kohta kaksi vuotta, kun romahdin. Aika menee niin nopeasti. Välillä tunnen painivani vielä samojen ongelmien kanssa, kunnes muistan. Muistan sen, mikä käynnisti paranemisprosessin ja mikä on mielestäni ollut suurin yksittäinen asia oman henkilökohtaisen kehitykseni kannalta. Muistin sen, kuka on vastuussa.

Vastuu

Vastuu, tuo asia, joka painaa hartioita, joka mielellään annetaan jollekin toiselle, jota pakoillaan ja joka omalle kohdalle osuessa koetaan velvollisuutena.

Tai näin minä asian olin ennen ymmärtänyt. Ennen kuin tajusin, että vastuu ei olekaan paha asia. Vastuu ei ole pelkkä velvollisuus tai taakka. Nimittäin vastuun myötä tulee valta.

Valta päättää. Valta tehdä valintoja. Valta muuttaa asioita, jotka ovat huonosti.

Valaistuminen

Oli talvinen lauantaipäivä alkuvuodesta 2017. Ulkona oli kirpeä pakkassää ja sisällä oli lämmin. Istuin mukavassa korituolissa teemuki kädessä ja tuijotin fläppitaululle. Kouluttaja oli juuri piirtänyt siihen kaavion, joka tulisi muuttamaan elämäni.

Tuijotin kaaviota ja kouluttajaa, joka heilui tussinsa kanssa piirrellen kaavioon lisää nuolia ja viivoja, yrittäen selkeästi selittää jotain. En kuullut mitä hän puhui. Sisälläni oli vain yksi ajatus: ”Näinkö yksinkertaista se on?”

Tätä ajatusta seurasi heti toinen: ”Miksi kukaan ei ole kertonut tätä minulle aikaisemmin?”

Ja sitten kolmas: ”Tietääkö muut tästä?”

Tuo ajatus tuntui siinä kohtaa elämässäni, sairauslomalla, identiteetti palasina, sisin täynnä vihaa, kiukkua ja epätoivoa, niin yksinkertaiselta ja samaan aikaan niin järisyttävältä.

Nimittäin ajatus siitä, että kun otan vastuun omasta hyvinvoinnistani, saan vallan tehdä valintoja, ja sitä kautta muuttaa mitä tahansa elämässäni.

SIIS VALLAN MUUTTAA MITÄ TAHANSA ELÄMÄSSÄNI!

Ja ainut mitä minun piti tehdä, oli ottaa vastuu. Vastuu omasta elämästäni, vastuu omasta hyvinvoinnistani ja vastuu siitä, että aion tehdä asialle jotain.

Yllättävän nopeasti siinä kohtaa ei-niin-vikkelät aivoni keksivät tähänkin huonon puolen. Tarkoittaako vastuu syyllisyyttä? Jos otan vastuun kaikesta tapahtuneesta, tarkoittaako se sitä, että olen itse syyllinen kaikkeen?

Syyllisyys kuulostaa ikävältä ja itsetuntoa latistavalta. En halua olla syyllinen.

”Ja sillä, kenen syytä tilanne on, ei ole mitään merkitystä. Vain sillä kuka ottaa vastuun tilanteen muuttamisesta.” kaikui kouluttajan ääni korvissani. Huh, syyllistä ei tarvitsekaan etsiä, vastuun ottaminen riittää.

Eteenpäin

Tämä ajatus jäi pyörimään päähäni pitkäksi aikaa ja sai vahvistusta myös myöhemmin lukemistani kirjoista, kuten Hal Elrodin Aamun ihmeestä. Vielä tänäkin päivänä, ja varmasti pitkälle tulevaisuuteenkin, palaan tähän ajatukseen.

Ei ole mitään väliä kenen syy tilanne on. Ainoastaan sillä on väliä, kuka ottaa vastuun sen muuttamisesta. Nimittäin se, joka ottaa vastuun, saa myös vallan. Vallan tehdä valintoja, joilla muuttaa tilannetta. Ja mitä tahansa muuta elämässään.

Ja tähän loppuun vielä se maailmaa muuttanut kaavio.